BLUESBIRD - Hannu Karjalainen
"Hantte"

Bluesbird.net

Soittoharrastukseni alkoi pianon alkeilla seitsenvuotiaana, noin yhdentoista iässä kuitenkin jotenkin kypsähdin touhuun. Kesti kolmisen vuotta ennenkuin musiikki alkoi uudemman kerran, vakavammin vetää puoleensa. Kotona oli aina paljon kuunneltu ja soitettu musiikkia, joten harrastuksen valinta oli sinänsä varsin luonnollinen. Jonkunlaista sukuvikaakin asiaan taisi olla.

Ensimmäisen bassokitarani, puoliakustisen japanilais-"sähköbasson" sain vuoden -68 alkupuolella. Soittokaverini nimesivät sen oitis "lehmänpääksi", sen muoto kun oli jotenkin samantapainen. Ekan bassovahvistimen muodostivat kolme vanhaa putkiradiota. Soundi niissä oli oikeastaan aika hyvä, mutta niiden muutaman watin teho ei tietenkään riittänyt yhtään mihinkään, edes treenikämpälle.

Ensimmäisen oikean keikkani tein kellaribändimme Jasmine Roadin kanssa kouluhipoissa, jo saman vuoden -68 lopulla. Paikka oli silloinen Pateniemen yhteiskoulu. Kitaristina tuossa bändissä oli, myöhemmin oivana rumpalina tunnetuksi tullut, Raimo Rape Raappana ja rumpalina Markku Make Mikkelä. -Putkiradiokasasta olin edennyt vanhan matkaradion näköiseen, peltikuoriseen 30-wattiseen vahvistimeen, johon oli liitetty yhdellä 18 -tuumaisella kaiuttimella varustettu kotitekoinen kaappi. Mahtavaa...

Hantte + Gibson EB-3

Äänilevyjä ostin tai sain tuolloin, niiden kalleuden vuoksi, aika harvoja. Mutta muutamat niistä tekivät lähtemättömän vaikutuksen nuoreen mieheen: Beatlesien Sgt.Pepper, Creamin Disraeli Gears, ja Peter Greenin Fleetwood Macin eka LP tuli kuunneltua kirjaimellisesti puhki pikku levarillani. Putkiradiota väännellen olin puolestaan saanut jo pari kolme vuotta aiemmin kuuluviin muutakin kuin kotimaisen, silloin vielä kovin konservatiivisen Suomen Yleisradion rinnakkaisohjelman kevyttä musiikkia. Ulkomaiset merirosvoradiot ihan hämmensivät soittaessaan popmusiikkia illat pitkät, viikottaisen puolituntisen sijasta...

Vuoden - 69 puolella tuli sitten pesti paikallisesti suositun Wilds -yhtyeen riveihin, -ja keikkoja oli jo aika paljonkin. Kun Wilds sitten kesällä -70 hiipui, oli seuraava bändi Atlantic. Jossa Ten Years Afteria, Uriah Heepiä, Black Sabbathia, Whota yms aikakauden musiikkia soitettiin asiaan kuuluvalla vakavuudella. Suhteellisen lyhytaikaiseksi jäi kohdallani seuraavakin bändi, Watt71, jossa soitin vv.-72-73.

Sitten tulikin yksi tärkeimmistä bändeistäni kautta aikain, Rocket. Vuodesta -75 vuoteen -78 piisasi monenlaista keikkaa tuon nimen alla, pientä paikallista menestystäkin. Bändihommien ohella vv -76-81 toimin myös tiskijukkana eräässä aikakautensa legendaarisimmista opiskelijabaareista, rock-kuppiloiden uranuurtajassa Oulussa, eli Rattori-Lupilla.

Mutta jossain pohjalla kautta vuosien oli aina kytenyt ajatus bändistä, joka voisi (ja osaisi) soittaa tyylikkäästi -60-70 -lukujen taitteen bluesrockia: Creamia, Hendrixiä, Mayallia, Peter Greenin Fleetwood Maciä...

...ja kävipäs vuonna 1979 ilmi, että muutama muukin kaveri oli innostunut samanlaisesta musiikista…

Muita bändejäni etc: Bluesbirdin taukojen aikana ehdin soittaa pari vuotta vakijäsenenä klassista poppia Expressin riveissä 1987-88. Ja sinisiä säveliä myös muutaman keikan verran Matti Loppelan Bluestone -bändissä 90-luvun alussa. 2000 -luvun alkupuolella Antiikkimessut -jazzrocktrio Tapu Myllyn ja Timppa Tarvaisen kanssa treenaili jonkin verran. Tai oliko se jatsia vai progea vai mitä se oli. V:sta 2009 alkaen rentoa rokkiosastoa olen vetänyt Ribelius -kokoonpanossa Risto Järvenpään(vox/gtr), Maxx Perälän(kbd) ja Olli Vimparin(drs) keralla. Ja tietty Oulu Pop History -konserttien perustajana ja OPH ry:n yhtenä puuhamiehenä vuodesta 1997.